Pasi Saukkonen: Sivistyksen sektori ja maahanmuuttajat – siis ketkä?

Mistä puhutaan, kun puhutaan maahanmuutosta tai maahanmuuttajista? Termien monimuotoisuus on syytä ymmärtää, ja koulutusjärjestelmän täytyy olla riittävän joustava, jotta se kykenee huomioimaan erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet, kirjoittaa erikoistutkija ja dosentti Pasi Saukkonen.

Sivistysakatemian kaksipäiväisessä kokoontumisessa Vanajanlinnassa puhuttiin paljon maahanmuutosta ja maahanmuuttajista. Hyvä näin, koska kansainvälinen muuttoliike muuttaa Suomeakin siinä määrin, että asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Meillä on vielä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa tulevaan kehitykseen. Voimme ehkäistä ongelmia sekä luoda edellytyksiä sille, että kaikkien Suomessa asuvien yhdenvertaisuus toteutuu ja että kaikki pääsevät omia kykyjä ja kiinnostuksia vastaaville elämän poluille.

Keskustelussa jää kuitenkin usein epäselväksi, mistä oikeastaan puhutaan. Asia ei olekaan ihan yksinkertainen. Nyt on hyvä hetki vähän avata maahanmuutto- ja maahanmuuttaja-sanojen taakse kätkeytyvää monimuotoisuutta.

Tämä diversiteetti, etten sanoisi kompleksisuus, on hyvä ottaa huomioon, kun mietitään nykyistä tilannetta, tulevaa kehitystä ja suomalaiselta yhteiskunnalta vaadittavia toimia.

Maahanmuuttajat ovat ihmisiä, jotka ovat muuttaneet yhdestä maasta toiseen. Tilastollisessa mielessä voidaan erottaa toisistaan Suomessa syntyneet ulkomailla syntyneistä. Osa muuttajista on kuitenkin suomalaistaustaisia, ja heidän tilanteensa on yleensä hyvin toisenlainen kuin niillä, joilla ei ennen Suomeen muuttoa ole juuri ollut maahamme kontaktia tai suhdetta. Varsinaisina maahanmuuttajina kannattaa siis pitää ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia.

Tilastokeskuksella on nykyään hyvä määritelmä, joka on käytössä myös muissa Pohjoismaissa. Ulkomaalaistaustainen on henkilö, jonka vanhemmat, tai ainoa tiedossa oleva vanhempi, on syntynyt ulkomailla.

Maahanmuuttajat ovat myös erittäin monimuotoinen ryhmä, joka ulottuu kansainvälisten liikeyritysten johtajista sodan alta tai vainon vuoksi lähteneisiin pakolaisiin. Suuri osa heistä on korkeasti koulutettuja, osa puolestaan luku- ja kirjoitustaidottomia.

Yhdet ovat tulleet naapurimaasta, toiset maapallon toiselta laidalta. Jotkut tulevat jäädäkseen, toiset vain käymään, yhä useammat kiertävät maailmalla. Näiden väliin mahtuu ihmiselämän koko kirjo.

Julkisessa keskustelussa korostuvat yleensä turvapaikanhakijat ja pakolaiset, matalan koulutustason ihmiset sekä Suomen näkökulmasta hyvin toisenlaisista kulttuureista ja yhteiskunnista tulleet. He muodostavat kuitenkin selvän vähemmistön Suomen maahanmuuttajista. Suuri osa heistä on ihmisiä, joilla on asiat hyvin tai jopa keskimääräistä paremmin.

Monet ovat myös niin lähellä suomalaisuutta, ettemme heitä edes kaduilla ja kahviloissa huomaa. Välttäkäämme siis puhumasta maahanmuuttajista yleensä silloin kun kiinnitämme huomiota johonkin muuttoliikkeeseen liittyvään erityiseen asiaan.

Suuren haasteen ja paljon mahdollisuuksia suomalaiselle yhteiskunnalle tuottaa maahanmuuton toinen sukupolvi. Nämä Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset eivät ole maahanmuuttajia, eikä heitä sellaisiksi pidä koskaan kutsua.

Tiedämme lukuisista tutkimuksista ja selvityksistä Suomesta ja muualta, että heidän kohdallaan yhdenvertaisuus ei välttämättä aina toteudu. Monilla on myös vaikeuksia oman paikkansa ja elämänpolkunsa löytämisessä vanhempien arvojen ja normien sekä kodin ulkopuolisen sosiaalisen maailman ja tietotulvan välitilassa.

Ylivoimainen osa tästä toisesta sukupolvesta on Suomessa vielä lapsia ja nuoria, alle 20-vuotiaita. Vuosi vuodelta kasvava osa heistä on nuoria aikuisia ja työikäisiä, joista jokaisen olisi hyvä tuntea itsensä suomalaiseksi ja löytää itselleen sopiva koulutus, ammatti ja työpaikka.

Kansainvälisestä kokemuksesta tiedämme, että heidän menestyksensä elämässä ja yhteenkuuluvuuden kokemus on kansallisen kotouttamisen tärkein testi. Pettymykset johtavat helposti turhautumiseen ja katkeroitumiseen, ja näistä tunteista on lyhyt matka vieraantumiseen ja jopa vihamielisyyteen.

Kasvatuksen, koulutuksen ja sivistyksen palveluissa on tärkeää kohdata ihminen yksilönä. Koulutusjärjestelmältä vaaditaan riittävää joustavuutta, jotta ihmisten erilaiset tarpeet, edellytykset ja elämäntilanteet voidaan ottaa huomioon. Kansallisissa opetussuunnitelman perusteissa puhutaankin sekä kollektiivisesti eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvista että yksilötasolla monikielisistä oppilaista.

On myös koko ajan hyvä muistaa, että jokainen Suomessa asuva on lähtökohtaisesti suomalainen. Joudumme silti luokittelemaan ihmisiä, koska tiedämme, että väestöryhmien välillä on eroja. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäviä toimia ei voida kohdistaa oikein, ellemme tiedä riittävän tarkasti, mitä tapahtuu missäkin ja missä laajuudessa.

Luokittelu ei kuitenkaan ole koskaan viatonta, ja se saattaa johtaa myös tarpeettomaan erotteluun. Siksi suomalaisten jakamista meihin ja muihin, tavallisiin ja toisenlaisiin, kannattaa tehdä vain silloin, kun se on todella tarpeen.

PS. Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi Tieto ja trendit -lehteen kirjoittamastani artikkelista.

Pasi Saukkonen

Erikoistutkija ja dosentti
Helsingin kaupunki

Sivistysblogi

• Sivistysakatemian osallistujat kirjoittavat sivistysakatemia.fi:ssä blogitekstejä sivistykseen, kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen liittyvistä aiheista.